Tältä sivulta voit lukea Suburbanin tallityöntekijän maXien tarinointia tallin arjesta.

* * * * *

12.02.2010
Saavuin tallille jännittäen, ja suuntasin ensimmäiseksi suureen vaaleankeltaiseen talliin. Astuin hiljaa sisälle, kello oli yksi, ja hevoset syömässä päiväkaurojaan. Tallin täytti kotoisa rouskutus ja tyytyväinen pärskähtely, ja kävelin tallin poikki etsimään satulahuonetta. Se löytyikin helposti, ja pujahdin sisään. Onnekseni löysin sieltä Quintonin järjestelemässä loimia. Tervehdin häntä iloisesti ja juteltuamme hetken Quinton esitteli minulle ensimmäiseksi satulahuoneen. Onneksi kaikkien hevosten tavaroiden lähellä oli nimi, niin, etteivät ne sekoittuisi. Kaikki oli järjestyksessä, ja se tekisi minunkin työstäni paljon helpompaa.

Kun olimme kiertäneet satulahuoneen, astuimme tallin puolelle. Pysähdyimme hetkeksi jokaisen karsinan kohdalle, ja Quinton kertoi pari sanaa hevosesta ja sen omistajasta. Kierrettyämme tammatallin jatkoimme matkaa katetun käytävän alta oritalliin, jossa Quinton myös kertoili hevosista. Tämänkin tallin täytti innokas rouskuttelu, ja katselin hymyillen hevosia. Oritallista matka jatkui ulos, missä sain nähdä maneesin, tarhat ja kentät. Olin kirjoittanut tarhausohjeet ylös, joten sitä ei tarvitsisi vielä muistaa. Ulkona kävellessämme Quinton kertoili myös maastoista, jotka kuulostivat tosi hienoilta. Muutenkin talli oli ylittänyt odotukseni, tilukset olivat upeat.

Ulkokierroksen jälkeen palasimme talliin, missä Quinton esitteli vielä rehuvaraston. Koska kello lähenteli puolta kahta, olisi vuorossa päivätarhaus sekä tallin siivoamisen jatkaminen. Lupauduin heti auttamaan, ja sainkin tehtäväkseni loimittaa Ajattoman Prisillan sekä Greenwich's Corinnen. Kun olin saanut loimet hevosten päälle, sain käskyn viedä ne tarhaan. Käytävällä mahtui oikein hyvin kävelemään kahden hevosen kanssa, ja sainkin pian kiltisti köpöttelevät kaverukset tarhaan, jossa ne alkoivat oitis rapsutella toistensa kaulaa. Palasin talliin, ja tällä kertaa Quinton ohjeisti minut viemään tarhailemaan myös Bernand Wimsin, Savun Kullervon ja Redemption Barrierin. Kun nämäkin herrat olivat päässeet tarhoihinsa nauttimaan ylhäisestä yksinäisyydestään, palasin taas Quintonin luo. Hän siivosi parhaillaan karsinoita, ja kun tarjouduin vielä auttamaan, hän vain hymyili ystävällisesti, ja sanoi, että voisin tarttua kunnolla toimeen sitten, kun tulisin ensi kerran. Nauraen hyvästelin Suburbanin erittäin mukavan omistajan, ja lähdin tallilta hyvillä mielin. Ajastani Suburbanissa tulisi varmasti erittäin hienoa!