» Miitsu

fwb o. Lionstep ERJ-II

nimi: Lionstep, Lion rotu: fwb, suomalainen pv rekisterinumero: VH06-031-6514 säkäkorkeus: 170cm sukupuoli: ori painotus: kenttäpainotus syntynyt: 01.06.2009, VARL koulutus: ko GP re 150cm, CCI/CIC5 omistaja: Maijunen kasvattaja: Juha Korpela, FI

Siirry kuvagalleriaan!

25.03.2012 - ERJ-laatuarvostelu, maaliskuun tilaisuus - 6 + 50 + 19 + 6,4 + 9 = 90,4 = ERJ-II

Luonne

Lionstep on supisuomalaisen suvun omaava tuontihevonen maan rajojen sisäpuolelta. Nuorikon myynti-ilmoitus sytytti minut saman tien kuvien perusteella, ja minulle mitäänsanomaton sukukin todistautui pienten kaiveluiden jälkeen erinomaisen hyväksi - mitäpä siis olisin vielä odotellut? Nuori Lion saapui pitkän trailerimatkan uuvuttamana pihaamme hyvän tovin päästä kauppojen sopimisesta. Nyt se on saanut kasvaa, vahvistua, treenailla ja kisata täällä meillä Miitsussa aina menestyksekkään kilpauransa loppuun saakka. Lion on suuri ori suurilla taidoilla sekä ennen kaikkea suurella sydämellä. Vaikka siltä löytyy kuninkaallisesta rauhallisuudesta huolimatta orin vaistot, osaa se silti käyttäytyä lähestulkoon kaikissa tilanteissa erinomaisen herrasmiesmäisesti ja elegantisti.

Lion on osaavan ihmisen käsissä oikein mukava kaveri käsitellä, ainoastaan osaamattomampi käsittelijä voi saada sen näkemään ne porsaanreijät, joiden avulla se voi välttää jonkin sen mielestä inhottavan hoitotoimenpiteen. Yleensä ori tyytyy vain seisoskelemaan ja katselemaan ympärilleen esimerkiksi harjauksen, pesun ja muiden sen kaltaisten hoitotoimenpiteiden aikana. Satulalle se ei äksyile, mutta saattaa joskus vängätä vastaan varsinkin pakkasen jäljiltä kylmille kuolaimille - jokainen hevosihminen taitaa kuitenkin keinon moiseen ongelmaan ilman: ikeniä kun hieman kutittelee, niin suu aukeaa näppärästi. Eniten Lionin kanssa ongelmia voi aiheuttaa sen varomattomuus; suurena hevosena se usein hosuu stepatessaan hermostuksissaan pöyhkeillessään ohikulkevalle tammalle, loikkaa valtavat sivuaskeleet tai yrittää pyörähtää jotain säikkyessään - siinä voi miettiä, kumpi jää kakkoseksi - hoitaja vai hevosenroikale? Kengittäjän vierailut ovat Lionille peruskauraa, ja eläinlääkärinkin kanssa yhteistyö sujuu ainakin siihen pisteeseen saakka, kunnes herran pinna on täynnä eikä se enää jaksa seisoa jännittävässä tilanteessa paikallaan - rapsutteleva tuttu ihminen auttaa sitä kuitenkin rentoutumaan taas paikalleen. Kuljettamisesta puhuttaessa voi käsi sydämellä mainita, että niin lastaus kuin matkustaminenkin sujuvat hyvin, kunhan muistetaan pidemmillä matkoilla tasaisin väliajoin antaa orille mahdollisuus jaloitella ja huolehditaan siitä, että kärryssä on tekemistä, jonka ei tosin tarvitse olla paljoa heinäverkkoa suurempaa.

Muihin hevosiin Lion suhtautuu monien lajitoveriensa normaaliin tapaan hyvin neutraalisti - se ei ole möskyämässä jokaiselle vastaantulevalle kaviokkaalle, mutta ei aivan helpolla sitten kyllä alistukkaan. Sosiaalinen ori hörähtelee ja hirnahtelee lajitovereilleen mielellään.

Lion on hyvänä päivänään erittäin miellyttävä ratsastettava. Se voi kuitenkin olla vahva - eikä sitä kannata koskaan aliarvioida, sillä Lionilla on uskomaton suorituskyky ja kestävyys (kovan ja suunnitelmallisen harjoittelun sekä vanhemmilta perittyjen geenien ansiosta), eikä sen vauhti kovimmillaan erityisen hidasta ole.. Orilla on isot ja voimakkaat liikkeet. Se vaatii tovin, ennenkuin herkistyy avuille koko olemuksellaan. Tämän jälkeen siitä saa alleen erittäin toimivan ja kuuliaisen ratsun - mihin ei kannata tuudittautua: se ei anna mitään ilmaiseksi, vaan vaatii selkeät avut ja määrätietoisen ratsastajan, joka osaa myös pitää sen vauhdin kurissa, kun voimamies hieman innostuu.. Mikään tykinkuula tai pikajuna se ei ole - mutta kuten jo mainittu - hyvin vahva tapaus, ja sitä kautta vaikea hallittava sähäköityessään.
Sähäköityminen tapahtuu yleensä esteillä. Vauhdin huumassa monien muiden hevosten tavoin syttyy myös Lion. Sillä on erittäin kaunis hyppytekniikka, josta onkin tullut kehuja suunnasta jos toisestakin. Ponnistuspaikan ja askelten säädön kanssa saa kuitenkin herran kanssa olla erittäin tarkkana, jos halajaa onnistunutta hyppyä - eihän se hyppytekniikka vielä sinänsä sano mitään. Orilla on hieman paha tapa porskuttaa vain eteenpäin ja loikkia esteiden yli, ja siksi nimenomaan sen kanssa on oltava erityisen tarkka luonnostaan pitkän laukka-askeleen säätelyn ja sitä kautta sopivan ponnistuskohdan löytämiseksi. Ongelmia suuren laukan takia voi esiintyä tiukkojen kaarteiden ratsastamisessa, mikä on hyvä ottaa huomioon ratareittejä suunniteltaessa.
Kouluratsastustreenit Lionin kanssa sujuvat yleensä suhteellisen rauhalisissa ja keskittyneissä merkeissä. Koulutreenit hoksatessaan Lion hakeutuu yleensä omatoimisesti eteen ja alas, ja kun sen on saanut hyvin avuille, on sitä helppo ryhtyä ratsastamaan kootumpaan ja korkeampaan muotoon. Väistöt ovat Lionin erikoisalaa, ja niitä sillä onkin oikein mukava ratsastella askellajissa kuin askellajissa. Parhaiten ori toimii silloin, kun sillä on jotain, johon keskittyä - mahdollisimman paljon tehtävää siis.
Maasto on Lionille se toinen paikka estekentän rinnalla, joka aiheutta sille tätä edellä mainittua sähäköitymistä. Maastossa se valpastuu tarkkailemaan ympäristöä tarkasti, ja rauhalliset kävelymaastotkin se astelee pää korkealla reippaaseen tahtiin ympäriltä kuuluvien äänien suuntaan korviaan höristäen. Maastoesteillä Lion voi suunnattomasta innostuksesta johtuen olla sitten astetta hankalammin hallittava tapaus - mutta kun lähtee tämä mielessään liikkeelle alusta alkaen ja pitää huolta, että hallinta pysyy ratsastajalla, sujuu homma yleensä mutkitta. Rohkeana hevosena se ei kaihda erikoisempiakaan esteitä, vaikkakin tarkkailee niitä katseellaan korviaan pyöritellen jo kauempaa.

Kilpakumppanina Lion on mahtava - se ei stressaa uudesta paikasta vaan käyttäytyy mallikkaasti ja asiansa osaavasti kisahoitajien ja ratsastajan häärätessä ympärillä. Se tietää olevansa hieno, ja se esitteleekin komeaa olemustaan mielellään tuomareille ja katsojille innokkaista valokuvaajista puhumattakaan.

Luonne © Maijunen

Sukutaulu

i. Lion on isästään Kingstepistä kuin kloonattu kopio - Kingstep oli vahva ja rauhallinen, kerrassaan jopa majesteetillisen hyväkäytöksinen ori. Tämä suomalainen puoliverinen oli väriltään tummanruunikko ja säkäkorkeutta siltä löytyi 171cm. Kilpauraansa se teki menestyksekkäästi kenttähevosena, mutta varsinkin esteosuudet olivat sen vahva lahi. Komea rakenne takaksi myös ahkerasti astutuksia varailevat tammojen omistajat, joten suvun jatkamisen suunnalla hätää ei näkynyt.

ii. Lionin tummanruunikko väri viisaalla luonteella varustettuna on osaltaan peräisin myös isänisältä Roy the Kingiltä, joka vastasi näitä piirteitä melko tarkalleen. Se oli 168 senttimetriä korkea suomalainen puoliveriori, kilpaili esteratsastuksen parissa menestyen hienosti jalan rasitusvammaan saakka, minkä jälkeen se kuitenkin treenikiellon myötä pääsi kokonaan siitoskäyttöön ja jättikin jälkeensä kaikenkaikkiaan 33 jälkeläistä, osan myös muualle kuin Suomeen.

iii. Myös Lionin isänisänisä Royalist oli miltei koko isälinjan tapaan tummanruunikko, vahva hevonen. Säkäkorkeutta siltä löytyi 167 senttimetriä ja rodultaan se oli syntynyt suomessa, eli puoliverisenä luonnollisesti sen papereissa luki rotuna suomalainen puoliverinen. Estehevosen uran aikana se astui muutamia tammoja, kunnes ruunattiin pitovaikeuksien takia. Orivuosinaan se ehti kuitenkin jättää jälkeensä 6 varsaa, 2 oria ja 4 tammaa.

iie. isänisänisä Miss Light oli siro ja hyväkäytöksinen suomalainen puoliveritamma. Se asui elämänsä nelivuotiaasta asti saman perheen omistuksessa. Nuorena se valloitti kenttäratsastusradat perheen isän kanssa, ja vanhemmalla iällä toimi korvaamattomana opetusmestarina perheen tulevalle tähtiratsastajasukupolvelle. Luottohevosena toimimisen ohella se varsoi kaksi varsaa, ensimmäisen orin kotiin jääväksi ja toisen enemmälti rahanhankintatarkoituksissa myytäväksi.

ie. Gingerstep, Lionin isänemä oli kipakampi tapaus - tältä rautiaalta estetammalta ei puuttunut luonnetta sen liiemmin kuin vauhtiakaan. Onnekseen se sattui kuitenkin syntymään kotiin, jossa sitä osattiin käsitellä sen vaatimalla tavalla ja jossa sen hankalan luonteen alla piilevät kyvyt pääsivät kukoistamaan. Menestyksekkään kisauran jälkeen se varsoi maailmaan neljä samanlaisilla estelahjoilla varustettua varsaa.

iei. Isänemänisä Step-Fred oli hulvaton tapaus. Ori tunnettiin yleisesti paikkakunnan hevosihmisten kesken pelleilevänä mutta sydämellisenä ja varsinkin maastoratsastuksen suunnalta lahjakkaana hevosena. Se sai huomiota myös komean rakenteensa vuoksi, ja korkeiden kantakirjauspisteiden siivittämänä sen kysyntä jalostuksessa oli valtava, eikä sen jälkeläisiä ole nykyäänkään hankala ympäriltään löytää, kun vain osaa etsiä.

iee. Lionin isänemänemä Rosa oli peräisin kalliista, hyvin koulutetusta ja menestyneestä kouluhevossuvusta. Punarautiaan tamman tulevaisuus ei kuitenkaan näyttäytynyt sille kovinkaan valoisana ainakaan menestyksen kannalta katsoen, sillä kesken koulutuksen se myytiin hyvään hintaan varakkaan perheen isälle, joka lahjoitti tamman hevosrakkalle tytölleen. Hyvään ja rakastettuun hoivaan Rosa pääsi, mutta suuri osa sen potentiaalista niin sanotusti meni hukkaan osaanattomissa käsissä.

e. Lionin emä Ginny Butterfly oli ruunikko suomalainen puoliverinen. Monen mielestä sen elämä oli varmasti melko tavanomainen - se kisaili yksityisen omistajan omistuksessa seurakilpailuissa lajinaan tasapuolisesti este- ja kouluratsastus, menestyi hyvinä kisakausina mainiostikin ja oli ennen kaikkea omistajansa paras ystävä. Eläkepäivien alettua sen oli tarkoitus varsoa omistajalleen jäävä tammavarsa, mutta kahdella ensimmäisellä yrityksellä maailmaan saapuneet orivarsat Lionstep mukaanlukien myytiin maailmalle ja vasta kolmas, odotettu tammavarsa sai jäädä kotiin.

ei. Emänisä Playerboy oli niinkutsuttu vahinkovarsa, mutta tammanomistajan onneksi yhdistelmä osoittautui oikein hyväksi ja yhteistyökykyiseksi hevoseksi - Playerboy koulutettiin korkealle tasolle niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa jo noin kymmenvuotiaana myytiin muutaman varsan jälkeen hyvällä hinnalla hollantiin, jossa se menestyi kenttäratsuna ja valloitti maailmaa jättämällä jälkeensä melkoisen määrän hienoja jälkeläisiä, jotka eivät isänsä tapaan mitään vahinkovarsoja olleet.

eii. Emänisänisä SJ Hudson oli mustanpuhuva orinhurjimus, joka nuorella iällään tuppasi karkaamaan naapurisiittolan tammatarhaan tekemään temppujaan - hyvin äkkiä omistaja ruunasi hevosen ja antoi sen eteenpäin parempiin käsiin - ei hän tuollaisella ryökäleellä kuitenkaan olisi mitään tehnyt. Tästä 169 senttimetriä korkeasta suomenpuoliverisestä tiedetään sen loppuelämän osalta vain hyvin vähän - ainoastaan se, että sen viimeiseksi kodiksi jäi eräs ratsastuskoulu Lapissa.

eie. Lionin emänisänemä oli tummanruunikko suomalainen puoliveritamma nimeltään SJ Lind. Säkäkorkeutta tältä rauhalliselta, miltei laiskalta tammalta löytyi 163 senttimetriä. Sen elämä pyöri hyvin pitkälti emänä olemisen parissa; se varsoi pitkän ikänsä aikana kunnioitettavan määrän varsoja eikä siitä syystä juurikaan ehtinyt kokeilla taitojaan kilpakentillä minkään lajin osalta. Se oli kuitenkin peräisin vahvasti estepainotteisesta suvusta, joten jälkeläisilleen se periytti omasta kisaamattomuudestaan huolimatta estehevosen toivottuja ominaisuuksia.

ee. Emänemä, Mixed Ginny oli tasaisen värinen ruunikko suomalainen puoliverinen. Tämä 165 senttimetriä korkea tamma oli varsinaiselta painotukseltaan estepainotteinen, mutta harjoitteli ja kilpaili myös maastoesteratsastuksen parissa. Kaikkien odotusten vastaisesti ja hienojen jalostussuunnitelmien kiusaksi se osoittautui erittäin hankalasti tiinehtyväksi. Tästä syystä se varsoi vain yhden varsan, Ginny Butterflyn.

eei. Lionin emänemänisä oli menestyksekäs kenttähevonen. Tätä ruunikkoa käytettiin ahkerasti jalostukseen sen periyttäessä vahvasti ketteryyttä ja rohkeutta sekä muita monipuolisessa käytössä olevalle kenttäurheiluhevoselle tarpeellisia ominaisuuksia. Rodultaan se oli suomalainen puoliverinen ja säkäkorkeutta orilta löytyi 170 senttimetriä.

eee. Esmeralderin WA, Lionin emänemänemä, oli tummanruunikko 166 senttimetriä korkea kuvankaunis tamma suurilla, valkoisilla merkeillä. Siitostamman uraa ajatellen sillä oli kaikki halutut ominaisuudet kohdallaan; yleisesti haluttu väritys, vahva urheiluhevossuku ja kaunis rakenne - mutta omistajan nirsoillessa oreista sen jälkeläiskanta jäi melko vähäiseksi.

Sukuselvitys © Maijunen

Jälkeläiset:

fwb t. Stepcat Mi - e. Emir - om. Maijunen, Miitsu
fwb t. Sojour Mi - e. Emir - om. eva
fwb t. Cadeline Mi - e. Grape Deli - om. Taru K
fwb t. Firefly Mi - e. Forbidden Secret - om. Cyprial
fwb o. Shockstep Mi - e. Grape Deli - om. Maijunen, Miitsu

Kisakalenteri

Valmennukset

Esteratsastusvalmennus, valmentajana toimi Johanna
Lion teki minuun vaikutuksen jo selkäännousun aikana, se seisoi veistoksellisesti keskellä kenttää ratsastajan mittaillessa jalustimia ja kavutessa sen selkään ja tuijotteli pää ylhäällä, korvat hörössä ja sieraimet suurina kaukaisuuteen. Kauan ei komistus ehtinyt taivaanrantaa maalailla, kun ratsastaja jo hoputti sen käyntiin ja lopulta alkuverryttelyn jälkeen se kulki kauniissa, mutta rennossa muodossa. Olin alkuverkan aikana kasannut maneesiin pienen esteradan, jonka kanssa teikisimme tänään töitä. Aluksi Lion ratsastajineen hyppäsi hieman pienempiä esteitä - ongelmia ei esiintynyt joten nostin radan noin metriseksi ja hieman yli. Hieman korkeammilla esteillä vaadittiin hevoselta hyppytekniikkaa ja ratsastajalta taitoa ratsastaa hevonen esteelle oikein. Ongelmia esiintyi vain oikean ponnistuskohdan löytämisessä - sen takia puomeja kolisi alas, muuten ratsastus oli siistiä ja kaikin puolin moitteetonta. Hienoa ratsastusta, jatkossa kannattaa tosiaan kiinnittää lisää huomiota oikeaan ponnistuskohtaan esimerkiksi ponnistuspuomien avulla.

Esteratsastusvalmennus, valmentajana toimi Liisa
Oriherra oli tänään varsin vauhdikkaalla päällä, mutta onneksi se suuntasi valtavan energiamääränsä lennokkaaseen ja energiseen liikkumiseen, eikä ryhtynyt kiitämään eteenpäin ohjalle painaen. Oli ilo katsella, kuinka suuri eläin tanssahteli alkulämmittelyissä eteenpäin ja oli täydellisesti ratsastajan ohjailtavissa. Tänään hyppäsimme lähinnä vain yksittäisiä pystyjä, omistajan pyynnöstä hieman korkeusjumppaa. Huimiin korkeuksiin tämä ori ylsikin, yksittäinen pysty oli lopputunnista erilaisten tehtävien ja välikäyntienkin jälkeen jopa hieman yli puolitoista metriä. Lopettelimme valmennuksen siihen korkeuteen, vaikka itse treenattavan into ei tuntunut laantuneen ensi alkuunkaan - päin vastoin, se hyppäsi jokaisen hypyn viimeiseen hyppyyn saakka korvat hörössä ja ilmavaralla. Kokonaisuudessaan minulla ei ole valmennuksesta mitään pahaa sanottavaa: loistavaa työskentelyä!

Maastoestevalmennus, valmentajana toimi Jenna H.
Suoritimme valmennuksen tallin maastoesteosuudella, joka alkoi derbykentän vieressä sijaitsevasta risuesteestä. Lionin oli tultava esteelle melko ripeässä vauhdissa, mutta silti ratsastaja oli huolehdittava hevosen lähestymisestä tarkasti. Ori hyppäsikin ensimmäisen kiinteän esteen melko hyvin, vaikka ponnistikin hieman liian kaukaa. Seuraavaksi suuntasimme lähellä sijaitsevan banketin luokse, jonka penkereellä oli kiinteä tukki. Ratsukon oli tarkoitus lähestyä bankettia risuesteen suunnasta, jotta vauhti olisi tarpeeksi vauhdikas. Banketin ylöshyppy sujui oikein hyvin, mutta Lion oli hieman epävarma tukista. Ori kuitenkin ylitti esteen ja suurella ilmavaralla, jonka jälkeen oli banketilta pois hyppy, joka suoriutui vanhaan tuttuun tapaan. Seuraavana oli vuorossa vesi, joka oli toteuttettu järvenrannassa, veteen Lion laukkasi vauhdilla, mutta hiljensi tajuttuaan, ettei vettä tarvitsekkaan pelätä. Vedestä poistuttaessa oli vastassa nousueste, jonka Lion hyppäsi muittamutkitta. Suuntasimme rannasta pienen kukkulan päälle, jossa oli pitkä loiva ylämäki, joka oli tarkoitus tulla hieman lujemmassa vauhdissa ylös. Kukkulan päällä sijaitsi kiinteä pöytä, sekä erilaisia alashyppymenetemiä. Pöydän Lion hyppäsi lennokkaasti, venyttäen loistavasti itseään. Myöskään alashypyt eivät olleet ongelmana. Näiltä esteiltä palasimme takaisin derbykentälle, loppuveryttelemään ori ravissa.

Maastoestevalmennus, valmentajana toimi Anna
Sääolosuhteet eivät olleet tänään puolellamme, mutta suomalaisella sisulla suuntasimme aina ajoittain vettä niskaamme heittävästä, tuulisestä säästä huolimatta lähipellolle, jonne oli rakennettu yksi tallin maastoesteiden harjoitteluun soveltuvista radoista. Sadetakkini hupun alta huutelin parannusehdotuksia ratsukon hyppyihin. Lioniin sää ei juurikaan tuntunut vaikuttavan - huomasi kyllä, että täällä oli treenattu varmaan pahemmissakin olosuhteissa. Ja mikäs vika siinä oli, treenit oli treenattava eikä maakaan ollut vielä ollenkaan huonossa kunnossa. Alun pienemmillä esteillä Lion ei vielä oikein syttynyt, mutta kun pääsimme treenailemaan suurempien ja haastavampien esteiden kanssa, se alkoi toimia paremmin. Kai se ajatteli, ettei pienillä esteillä oli niinkään väliä, kunhan ne jotenkuten yli loikkii. Päätimme harjoittelun melko haastavaan nousevaan esteeseen. Ratsastaja antoi hevoselle hyvin tilaa hypätä ja Lion hyppäsi suurelkeisesti ja komeasti, niinkuin oli koko valmennuksen ajan suurempien esteiden kanssa tehnytkin. Hienoa työtä!

Päiväkirja

Uusin teksti on ylimpänä.

Kisaura saadaan pian päätökseen, kirjoittaja Maijunen
Lion on menestynyt upeasti niin kenttä- kuin esteratsastuskilpailuissakin. Ennen kaikkea menestystä on voitu ammentaa tietenkin orin taidoista, mutta merkittävänä osana uran onnistumista on ollut myös koko tämän ajan Lionin kanssa urhoollisesti treenannut Riikka, jolle ehdottomasti kuuluu puolet kunniasta toisen puolikkaan lukeutuessa Lionin ansioluetteloon. Tottapuhuen on minunkin osani näpistettävä.. Palataksemme tämän päiväkirjamerkinnän varsinaiseen aiheeseen: Lionin kisaura alkaa nyt olla sillä mallilla, että se saa muutaman startin jälkeen jäädä ansaitulle kisaeläkkeelle. Meille on siunaantunut menestystä myös näyttelyiden saralta; Lion on saamiensa sertien perusteella käytännössä oikeutettu Ch-arvonimeen. Kilpaura ja näyttelymenestys yhdessä takaavat sille toivottavasti paljon kysyntää astutusrintamalla. Kotiinkin siitä on tarkoitus varsa jos toinenkin jättää - täytyy tutkailla tilannetta tarkemmin, kun aika on. Aivan lähitulevaisuudessa meillä on nyt kuitenkin ensimmäisenä ohjelmassa erilaisia laatuarvosteluja. Toivotaan onnea ja menestystä niidenkin osalle!

Treenitunnelmia, kirjoittaja Maijunen
Oriherran kanssa on nyt päästy oikein pyrähtämällä vauhtiin; sen saapumisesta (tammikuussa) lähtien koko kevät sitä on treenattu ensin minun toimestani, mutta sittemmin myös sitä tällä hetkellä treenaavan ja sillä kilpailevan Riikan kanssa. Kesän kisakausi on alkanut mallikkaasti, ensin aloittelimme vain rataestekisojen parissa ja kävimme starttaamassa myös rutiinin vuoksi muutamissa koululuokissa. Selkeästi enemmän menestystä on kuitenkin sadellut juurikin estepuolelta. Loppukesän suunnitelmiin kuuluu rataestestarttien lisäksi jo muutama kenttäkilpailukin. Lion on kohottanut kuntoaan valtavasti, ja uskon, että siltä löytyisi erittäin paljon potentiaalia myös kenttäratsuksi.

Väliaikakuulumisia, kirjoittaja Maijunen
Lion on nyt asustanut Miitsussa kuukauden päivät, se on sopeutunut tänne mainiosti ja odottavaiset tunnelmani sitä kohtaan ovat käyneet kutakuinkin todeksi. Tällä hetkellä ratsastan sillä itse, kunnes sopiva ratsastaja löytyy. Lion lähtee treenaamaan ja kilpailemaan niin rataeste- kuin kenttäratsastuksessakin. Vielä on paljon tehtävää varsinkin kunnonkohotuksen kanssa, mutta perustekniikka lajissa kuin lajissa orilla on niin kohdallaan kuin se tämänikäisellä treenikaverilla voi vain olla. Luonteeltaankin se on osoittautunut erittäin mallikkaaksi tapaukseksi, herrasmiesmäinen käsiteltävä niille, jotka siltä osaavat oikeita asioita pyytää.

Lion saapui Miitsuun, kirjoittaja Maijunen
Kahviossa oli kohtalaisen jännittynyt tunnelma - odottelimme talliporukan voimin Lionstepin kyytiä saapuvaksi lämpimät kahvikupposet käsissämme. Orin kasvattaja oli kauppojen teon yhteydessä luvannut tuoda hevosen Miitsuun saakka, mutta luottamus tuohon lupaukseen alkoi hiljalleen väljetä, kun sovitusta ajasta oltiin jo toista tuntia myöhässä eikä herra myyjä viitsinyt edes puhelimeensa vastata. Odotettava se silti oli, sillä jos traileri sattuisikin tallin pihaan kurvaamaan, ei silloin auttaisi vastata tuojan puheluihin kymmenen kilometrin päässä kotona, talli ihmisistä tyhjänä. Kello löi illalla yksitoista, kun maasturin valot kajastivat hämärtyneeseen kahvihuoneeseen ja havahduttivat meidät loikkimaan pihalle. Lunta tuiskutti niin ettei meinannut omaa nenänpäätään nähdä; myöhästymisen syy oli varsin selvä. Yhteistuumin päätimme ennen papereihommia vapauttaa orin trailerista. Ensivaikutelma oli upea - vaikken lumituiskulta meinannut tallitytön trailerista pakittamaa oria edes kunnolla nähdä. Vain ääriviivat riittivät; olin vakuuttunut siitä, että tässä oli tehty äärimmäisen hyvä kauppa. Talutimme tuulesta hieman hölmistyneen oriukon sille pedattuun karsinaan, katselimme sen touhuja hetken rupatellen pikkujuttuja. Kun myöhemmin painuimme tekemään paperityöt kahvihuoneeseen, olin yhtä hymyä - minulla oli erittäin hyvät aavistukset tämän orin suhteen.

Kuvagalleria - kuvat © HW-farm

3 vuotta 23.10.2009

virtuaalihevonen - a sim-game horse